Sukkia, sukkia, miljoonia sukkia!

Ei nyt sentään ihan miljoonia sukkia, mutta melkoinen määrä on yhdelle ihmiselle kertynyt, yli 30 paria villasukkia, jotka ovat kaikki Nalle-langasta pienillä sukkapuikoilla neulottuja, ja kaikki lähes samalla perinteisellä (eteläpohjalaisella) mallilla tuotettuja. Kokoelmasta on 80-v. äitini pitänyt huolta ja kartuttanut sitä joka vuosi 3-5 parilla uusia. Mummo on viimeisen vuosikymmenen ajan ollut varsinainen sukkatehdas. Kaikki lähisukumme on saanut nauttia pehmeistä lahjapaketeista.
Jouluna 2011 tuli mieleeni, kun katselin neulelankojen alennuslaaria kaupassa: "osaisinko minä sukista mallia katselemalla tuottaa samanlaisia käyttösukkia"? Olisiko minusta, nivelrikkoisesta vasemmasta ranteestani huolimatta, neulomaan yhtä kelpoisia sukkia? Ei muuta kuin kokeilemaan. Tässä ensimmäisen sukkaparin vaiheita:
-loin 16 s puikolle, kuten kaikissa minulle tehdyissä sukkapareissa näkyi olevan. Neuloin 2o, 2n -joustinta suljettuna neuleena n. 15 cm verran varsiksi. Löysin vain vaaleanpunaista lankaa raidoiksi, vähän jää pliisuksi raitaefekti...mutta kuulemma raitalankoja kertyy pikkuhiljaa ja sitten on varaa mistä valita :)  Neuloin puolipatenttia kantapääksi, mutta äitini vahvistetuissa kantapäissä olikin silmukannosto tehty aina nurjalla puolella, minä nostin oikealla, ero on selvä, mutta ei haitanne sukkaa käytettäessä. Kantapään kavennukset olivat hankalia, täytynee opetella sellaiset kavennukset, joista ei jää lankaa pinnalle kulumaan. Tein parhaani mukaan kavenukset, ja yritin ottaa oppia mallisukista.

Jippii, sitten pääsin jo kärkeen asti ja pikkuvarvas peittyi, päätin tehdä sellaisen sädekavennuksen, että puikon alussa neuloisin 2 o yhteen ja sama puikon keskellä. Äitini neuloo useimmiten vain puikon viimeiset 2 o yhteen. eroa on kärjen suippoudessa. Minun kärjestäni tuli pyöreämpi ja tylpempi. Onko sillä mitään eroa käytössä? En tiedä, kun en ole näitä vihreitä sukkia vielä käyttänyt. Tein molemmat sukat samanaikaisesti, molempiin sama vaihe valmiiksi ja sitten vasta eteenpäin. (Muuten olisikin syntynyt ehkä vain yksi sukka ... :/ )

Tässä ensimmäinen vuosikymmeniin neulomani käyttösukka. En olisi uskonut, että minäkin saan aikaan tällaisen ihan oikean käytettävän, toimivan, arkisen villasukan.

Jääkö tämä sukkatehtailu nyt tähän? Ei, vaikka kauhea urakka tuo sukanneulominen on, vie lähes 2 viikkoa minun jäykällä vasemmalla ranteellani. Olen tällä hetkellä vaaleanpunaisessa sukkaparissa tehnyt molempiin jo vahvistetut kantapäät ja tekemässä jälkimmäiseen sukkaan kavennusta kantapään jälkeen ennen jalkapohjaa. Toinen sukka tuli eilen illalla elokuvaa katsellessa jo valmiiksi, langat vain on vielä pääteltävä.

Varsiin tein 16 s puikolla 2o, 2n -joustinta 15 kerrosta, sitten sydänaiheisen kuvion oikeaa neuletta luonnonvalkoisella Nalle -langalla (Idea sydämiin Novitan sukkalehdestä 4,95 e, jossa sitä on käytetty hiukan eri tavalla) ja taas samaa joustinta hieman lyhyemmät varret kuin vihreissä sukissa. Nyt muistin tehdä silmukannoston nurjalla puolella. Tosiaan, heti tuli sileämpi kantapää! Kokeilin sukkaa jalkaan ja varren muhkurainen kirjoneule ei ollenkaan ollut muhkurainen jalassa. oikein näpsäkät sukat vaikka varsi onkin lyhyempi, mihin minut on vuosien varrella totutettu...:) Iloa kaikille sukantekoon!

Villapaita pikkukoiralle, yorkie, chihuahua jne. tai pentu

Sain juuri valmiiksi ihanan kolmivärisen neuleen pikkukoiralle. Uskalsin yhdistää voimakkaita värejä ja luoda raidallisen palmikkoneuleen. Minusta siitä tuli hyvin urheilullinen ja sopisi punaisista raidoista huolimatta (?) poikakoiralle. Tein hiha-aukkoihinkin punaiset resorit, että näyttäisi pirteltä. Koko komeus oli suht helppo toteuttaa. Sain ohjeeseen englantilaisesta lemmikkineulekirjasta pohjaa mittasuhteisiin ja etäisyyksiin. Tuo poikakoirien "töpseli" kun aina pitää ottaa huomioon vaatetuksessa. Seitsemän veljestä -lanka on helppoa neuloa ja jälki tulee ylellisen pehmeää. Hiukkasen beigeä Cotonelle -lankaa tuomaan vaihtelua ja yllätystä värimaailmaan. Tykkään neuloa palmikoita, tässä niitä on vierivieressä ja välissä vain 2 nurjaa silmukkaa, vatsan alla 1o, 1 n -joustetta kuten taitettavassa kauluksessakin ja takareunan jousteessa. Laitoin tämän myyntiin nettihuutokauppaan. Jos sattuisi jotain pienen koiran/ pennun omistajaa kiinnostamaan. Ihan syhyävät sormet aloittaa uusi neule :)

Koiranneuleita - puikoilla pykättyä

Vuosiin en ole neulonut mitään puikoilla. Nyt iski hurja kutina luoda langasta jotain. Minua eivät kiinnosta tällä erää villapitojen, huivien tai myssyjen neulominen itselle tai perheenjäsenille (vielä). Innostuin koiruleitten villapaidoista. Raukat palelevat nyt kun lunta vihdoin saatiin eteläänkin. Kävin lemmikkitarvikekaupassa ja hain netistä villaneuleitten kuvia ja hintaa ja huh, eipä mikään ihme, etää neuleita ei koirilla kovin paljon näe! Onneksi kirjastosta löytyy täälläkin 4 helposti saatavilla olevaa neulekirjaa, joista silmukka- ja kerrosmäärää hiukan muuntamalla saa muokattua mitä mainiompia neuleita erikokoisille koirille. Valitsin ensimmäiseksi neulelangakseni punaisen 7-veljestä langan. Se on konepestävää villalankaa, joten koiran omistajan ei tarvitse hirveästi hermostua, jos nelijalkainen päättääkin kieriskellä mutalammikossa kesken ulkoilulenkin. Neule pesuun vaan! Sitäpaitsi olen aivan varma, että fiksu koira ymmärtää kuinka ihana on lämmittävä neule pakkasella, varsinkin kun ensin antaa koiran tajuta oven ulkopuolella, että hui! täällä on kylmä ja vasta sitten pukee neuleen sen päälle! Helpottaa taatusti neuleeseen sopeutumista :D

Päättelin, että pintaneuleista joustinneule olisi käytännöllisin, siksi tein ensimmäiseksi sellaisen neuleen. Joustin venyy ja joustaa eläimen liikumisen mukaan, on napakkaa ja mukautuu. Ei tule koiralle hiertymiä jostain kireästä kureliivineuleesta :) Sitten iski palmikkoneuleen tuottamisen vimma ja teinkin niitä pari kappaletta heti. Naapurin mummo ihastui niihin ja kaappasi ne miniänsä koirille joululahjoiksi. Tervelemenoa Helsingin seudulle kahdelle poika-chihuahualle! Toivottavasti sopivat niille söpöläisille! Tässä kuvat niistä kahdesta neuleesta:

 
Oikeanpuoleisen valotus muuttui kellertävämmäksi kuin se oikeasti on. Johtuu varmaan huonosta valaistuksesta kuvanottohetkellä.


Palmikkoneuletta oli oikein mielenkiintoista toteuttaa pitkästä aikaa. Muistaakseni olen neulonut sitä viimeksi joskus 90-luvulla. Mutta se on aina kaunista ja ylellisen näköistä.

Ei koirienneule-villitykseni tuohon loppunut. Laitoin nettihuutokauppaan myyntiin neuleita, ensimmäiseksi myin sen neuleen, johon olin sommitellut leveitä ja mehukkaita boucleeraitoja beigesta Cotonelle -langasta ja aloittanut ja lopettanut neuleen punaisella 7-veljestä langalla. Neule lähti tyttö-havananpapillonille, jolle neuleen mitat omistajan mukaan sopivat. (Pidin siitä eniten kaikista neuleista juuri tuon raitamallin rohkeuden ja neuleen pintatuntuman takia.)




Vahinko vain, tätä lankaa ei minulla enää ole, mutta punaisesta ja vihreästä 7-veljeksestä saa syntymään lähes yhtä kauniita käyttöneuleita. Minulla on niitä myynnissä Huutiksessa nimimerkillä ManfuPee ja Torilla myös.

 
Tämä neule ei ole pullukkakoiralle, se vain ei veny tai jousta yhtä paljon kuin edellä olleet palmikkoneuleet ja joustinneule.On kaksinkertaista helmineuletta eli siis ruutuneuletta, selässä isompi shakkiruutukuvio.

 
Tämä vihreä, yksinkertainen villaneule pelkkää 1o1n -joustinta on minusta sporttisempi ja maskuliinisempi malli kuin palmikkoneuleet. Tässäkin yritin ajatella mahanalusen toimivuutta, ettei tulisi liian pitkä ja että säilyisi kuivana ahkerilla merkkauskierroksilla :D

 
Tämä on viimeisin 7-veljestä langasta neulottu palmikkoneuleeni. Neule on tosi pienelle koiralle tai pennulle sopiva. Nyt neuloin muuten palmikkokuviota, paitsi mahan alle tein 1o1n -joustinta. Tässäkin reunustin vielä virkkaamalla kiinteitä silmukoita sekä tassujen aukot, että peräpään reunan, että kestäisi touhut paremmin. Mitään pureskeluahan neuleet eivät kuitenkaan kestä, vaikka kuinka olisivat reunavahvistettuja :)

Mitä seuraavaksi? No, lainasin juuri pintaneulemalleja täynnä olevan kirjan paikkakuntani kirjastosta. Siinä oli tosi hienoja malleja, joita voisi ajatella koiranneuleisiin. Sormet oikein syhyävät toteuttamaan jotain herkullista pintaneuletta esim. vaaleanpunaisella Nalle -langalla, jotain ohuempaa ja tyttömäisempää kuin nuo paksut talvineuleet, mutta silti yhtä helppohoitoista ja konepestävää... Miksi koiranneuleen tulisi olla vain pelkkää oikeaa eli sileää neuletta? Sellaisia neuleita on jatkuvasti esillä Huutiksessa. Tunnen itse haastetta luoda koiralle jotain kaunista ja uniikkia käyttöneuletta, onhan ihmisilläkin upeita neuleita, miksei siis koirallakin, jos se kulkee ja on näkyvästi omistajansa kanssa joka puolella ostoksilla, kahviloissa, kadulla, puistoissa jne.?
saippuamamma