torstai 16. helmikuuta 2012

Lisää sukkia

Sukkaverstaasta helmikuulla 2012 syntyneitä sukkia.
Ostin tammikuulla sukkalankoja tarjouksesta. Koska olen aina pitänyt kitinvärisistä vaatteista (myös talvella) päätin toteuttaa sisäisen tarpeeni neuloa ainakin yhdet kohoneuleiset sukat ja palmikkosukat niistä hennonvärisistä langoista. Huomasin aiempia sukkia tarkastellessani, että oli tehnyt kantapäät aivan väärin ja nyt paneuduin sen kohdan hiomiseen helmikuun ajan.
Ensimmäiset sukat tein vanhan kaavan mukaan 16 s puikolle, resoria 2 o 2n. Mutta edessä kahdella puikolla teinkin yhden rivin nurjaa joka 6. kerroksella. Tulos oli yllättävän graafinen ja ihoa vasten sileä ja miellyttävä. Mitä mainioin Novitan Nalle -lanka tämä kitinvärinen. Aivan omaa laatuansa, pehmeä, sileä ja joustava. Niissäkin on nimittäin melkoisia laatueroja ja kaikkien neulominen, nyt vasta vähän aikaa kokemuksia keränneenä, ei ole tuntunut yhtä sujuvalta ja joutuisalta



Tein kuviota myös jalkapöydän yli aina kärkikavennuksien alkamiseen asti. Hyvin kelpasivat tyttärelle. Olivat vaihtelua mummonsa tekemille tummille ja totutuille raitamallisille sukille (katso aiemmin neulomani vihreät villasukat). Halusin myös opetella tekemään kapeaa nauhakavennusta. Millainen nauhakavennus on, millainen käytössä jne., koska olemme koko lähisuku saaneet aina sukkia, joissa on ollut säteittäinen puikon viimeisillä silmukoilla neulottu kärkikavennus. Hyvä sekin, mutta vaihtelu virkistää…



Koska kitinväristä lankaa jäi vielä, päätin siis neuloa ne palmikkosukat, joista olen aina haaveillut. Tietenkin ne ovat mahdottoman epäkäytännölliset kengissä, jos palmikot ovat suuria ja niitä on tiheästi. Yritin tehdä samalla periaatteella etummaisilla puikoilla kolmea palmikkoa ja varreksi taakse joustetta 1 o 1 n. Varsi jäi säästösyistä lyhyeksi, mutta laskin, että siten saan langan riittämään näihinkin sukkiin.



En voi kyllin ylistää tämän langan miellyttävyyttä neuloessa. Tein tuskin yhtään ”sääpuolta” neuloessani. Lanka oli niin hienosti ja sopivan tiuhaksi kierrettyä ja niin joustavaa elastaanin takia, että sukat tulivat ”juoksuvauhtia” valmiiksi. Toivottavasti tulevat pidettyä kotisukkina, elleivät sovi ulkojalkineisiin palmikkojen takia.



Tässä valmiit palmikkosukat. Haaveeni palmikkosukista on toteutunut. Nyt ei ole enää samanlaisia ”luomisen paineita”. Voin neuloa ja toteuttaa muunlaisia ideoita ja jämähtää sitten johonkin tiettyyn sukkatyyppiin, jonka neulomisen koen antoisimmaksi… Kuvassa sukat prässäämättöminä. (En tykkää sukkien litistämisestä, tuskin edes hyväksi villalle ja elastaanille)



Aiemmin neuloin sydänkuvioiset sukat marjapuuronpunaisesta Nalle –langasta. Ajattelin tehdä pitsiset ”kokeilusukat” Novitan sukkalehdestä löytämäni pitsineuleen ohjeella. Sain siis pitsi-inspiraation sieltä. Mutta en aloittanut kärjestä, kuten ohje neuvoi, liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa tällaiselle ”sukkanoviisille”, joten aloitin varresta, ja päätin aluksi tehdä 10 krs 1 o 1 n –joustetta.
Pitsineule ei ollut kovin vaikea toteuttaa, eteni reippaasti ja sain sukat melko nopeasti valmiiksi. Näihin päätin tehdä sileän pohjan ja säteittäisen kärkikavennuksen puikon viimeisillä silmukoilla. Pitsineule on yllättävän pehmeää ja joustavaa. Elleivät ole ulkokengissä mukavat, sain taas aikaan mielenkiintoiset kotisukat. Itse olen v altavan tyytyväinen kokeiluuni. Sain aikaan sukat, vaikka lankaa oli vähän ja riitti nippanappa näihin sukkiin. Varret jäivät aika lyhyiksi.



Tätä kirjoittaessa olen aloittanut metsänvihreästä Nalle –langasta ”luonnonystävän” villasukat. Ne ovat hyvin yksinkertaiset palmikkosukat, joissa molemmissa sivuissa kulkee 1 harvakseen letitetty palmikko, muuten takana 2o 2 n joustetta ja edessä sileää oikeaa. Sopivat paremmin ulkoilujalkineisiin?

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Alkuvuoden saippuat nyt kypsiä!

Innostuin alkuvuonna 2012 tekemään taas kotisaippuaa. Käytin tällä kertaa paljon palmuöljyä, koska onnistuin hankkimaan sitä ison ämpärillisen edullisesti. palmuöljy tulee juoksevista kasviöljyistä ilmeisesti litrarhinnaltaan edullisimmaksi tähän harrastukseen käytettävistä öljyistä. Mukavan pehmeitä saippuoita niistä syntyi. Olen tyytyväinen tähän materiaaliin saippuamassan juoksevana öljynä.

Appelsiininmehu-sitruunanmehu-hunaja -saippuasta tuli yllättävän tumma, taisin laittaa hunajan hetkeä liian aikaisin ja kuumeni ehkä hiukan liikaa. Mutta ihan mukavantuntuista ja sopivan vaahtoavaa saippuaa se kuitenkin on käytettynä.


Jukurtti -saippuasta taas tuli aika vaalea,kauniin hennon kellertävää ja pehmeän tuntuista, koko kehon saippuaa. Olen aina pitänyt näistä maitoa sisältävistä saippuoista, vuohenmaito on oma suosikkini. Tässä sitä ei ole, mutta lehmänmaidosta tehtyä jukurttia siis. Hmm, massa näyttää "syötävänhyvältä".


Minulla oli runsaasti klementiinejä, joten päätin puristaa niistä mehun ja käyttää nesteenä saippuamassassa. Väri jäi yllättävän vaaleaksi ja pehmeäksi. Hedelmämehun hyväätekevät ainekset iholle toivottavasti säilyivät?


Ajattelin kokeilla miten hapahko créme fraïche eli ranskankerma toimii saippuamassassa. Yllättävän hyvin! Aluksi näytti siltä, ettei massa kiisselöidy sitten millään, mutta ihmeekseni massa olikin jähmettynyt muoteissa jo kahdessa tunnissa ja saatoin kumota saippuat hyvin pian kypsymään. Sekoitin massaan kourallisen kuivattua minttua, jonka vaikutusta jään tutkailemaan saippuaa käyttäessäni.
Tämän saippuan väri tuli kaikista kokeilemistani tummimmaksi, ehkä mintunlehden hiutaleet kuumenivat massassa ja aiheuttavat siten ruskean värin? Niin kuivatut kasvinosat yleensä reagoivat lipeän kuumentaessa massaa.


Vähälaktoosinen kuohukerma, kauraryynit ja hienoksi rouhitut mantelilastut antavat tekstuurin seuraavalle saippualle, jonka pinta on karhea ja kuitenkin kermaisen hellä ja pehmeä. Ehdottomasti suosikkini kaikista näistä tammikuun 2012 kokeiluista.


Ostin ison pakkauksen soijajukurttia ja siihen tutustuessani päätin kokeilla myös sitä saippuamassaan. Olen aiemmin käyttänyt soijamaitoa toiseen massaan ja silloin onnistuin mielestäni oikein hyvin, siksi uskalsin ryhtyä kokeiluun. Tuloksena syntyi hyvin vaalea, kiinteä ja houkutteleva saippuamassa. Karheutta ja hyviä, hoitavia öljyjä massaan tulee myös kookoshiutaleista, joita laitoin muutaman ruokalusikallisen mukaan.


Sain aikaan tammikuulla 2012 taas kymmeniä ihania saippuoita lahjoiksi, tuliaisiksi ja omaan käyttöön.  Olen oikein tyytyväinen arabeski- ja kotiloaiheisiin uusiin saippuamuotteihini. Ne tavallaan jo maksoivat itsensä takaisin siinä mielihyvässä, jota koin irrotellessani nopeasti kovettuneet saippuat niistä pikavauhtia, ehjinä ja kokonaisina. Ovat juuri oikeanlaista ainetta ja jälki on kuin kaupasta ostetuissa saippuoissa. Ei enää mitään leikattuja maitopurkkisaippuoita ja sekalaisten pienten jukurttipurkkien pohjalta kaivettuja kokkareita! Minä en niihin tykästynyt. Toki niidenkin käyttö olisi uusiokäyttöä, ja sillä tavalla ekoteko ja puolusteltavissa, mutta saippuat eivät tulleet niissä nättejä ja usein eivät edes olleet mukavanmuotoisia/ käteensopivia. Odottelen seuraavaa saippuatekobuumiani, joka tulee ehkä toukokuulla, kun luonto alkaa tarjota lisukkeita massaan!
Hyvää mieltä saippuantekoon ja nautinnollisia suihku-, kylpy- ja saunahetkiä ihanien kotisaippuoiden turvallisessa ja vähätuoksuisessa maailmassa! :)