Lisää sukkia

Sukkaverstaasta helmikuulla 2012 syntyneitä sukkia.
Ostin tammikuulla sukkalankoja tarjouksesta. Koska olen aina pitänyt kitinvärisistä vaatteista (myös talvella) päätin toteuttaa sisäisen tarpeeni neuloa ainakin yhdet kohoneuleiset sukat ja palmikkosukat niistä hennonvärisistä langoista. Huomasin aiempia sukkia tarkastellessani, että oli tehnyt kantapäät aivan väärin ja nyt paneuduin sen kohdan hiomiseen helmikuun ajan.
Ensimmäiset sukat tein vanhan kaavan mukaan 16 s puikolle, resoria 2 o 2n. Mutta edessä kahdella puikolla teinkin yhden rivin nurjaa joka 6. kerroksella. Tulos oli yllättävän graafinen ja ihoa vasten sileä ja miellyttävä. Mitä mainioin Novitan Nalle -lanka tämä kitinvärinen. Aivan omaa laatuansa, pehmeä, sileä ja joustava. Niissäkin on nimittäin melkoisia laatueroja ja kaikkien neulominen, nyt vasta vähän aikaa kokemuksia keränneenä, ei ole tuntunut yhtä sujuvalta ja joutuisalta

Tein kuviota myös jalkapöydän yli aina kärkikavennuksien alkamiseen asti. Hyvin kelpasivat tyttärelle. Olivat vaihtelua mummonsa tekemille tummille ja totutuille raitamallisille sukille (katso aiemmin neulomani vihreät villasukat). Halusin myös opetella tekemään kapeaa nauhakavennusta. Millainen nauhakavennus on, millainen käytössä jne., koska olemme koko lähisuku saaneet aina sukkia, joissa on ollut säteittäinen puikon viimeisillä silmukoilla neulottu kärkikavennus. Hyvä sekin, mutta vaihtelu virkistää…

Koska kitinväristä lankaa jäi vielä, päätin siis neuloa ne palmikkosukat, joista olen aina haaveillut. Tietenkin ne ovat mahdottoman epäkäytännölliset kengissä, jos palmikot ovat suuria ja niitä on tiheästi. Yritin tehdä samalla periaatteella etummaisilla puikoilla kolmea palmikkoa ja varreksi taakse joustetta 1 o 1 n. Varsi jäi säästösyistä lyhyeksi, mutta laskin, että siten saan langan riittämään näihinkin sukkiin.

En voi kyllin ylistää tämän langan miellyttävyyttä neuloessa. Tein tuskin yhtään ”sääpuolta” neuloessani. Lanka oli niin hienosti ja sopivan tiuhaksi kierrettyä ja niin joustavaa elastaanin takia, että sukat tulivat ”juoksuvauhtia” valmiiksi. Toivottavasti tulevat pidettyä kotisukkina, elleivät sovi ulkojalkineisiin palmikkojen takia.

Tässä valmiit palmikkosukat. Haaveeni palmikkosukista on toteutunut. Nyt ei ole enää samanlaisia ”luomisen paineita”. Voin neuloa ja toteuttaa muunlaisia ideoita ja jämähtää sitten johonkin tiettyyn sukkatyyppiin, jonka neulomisen koen antoisimmaksi… Kuvassa sukat prässäämättöminä. (En tykkää sukkien litistämisestä, tuskin edes hyväksi villalle ja elastaanille)

Aiemmin neuloin sydänkuvioiset sukat marjapuuronpunaisesta Nalle –langasta. Ajattelin tehdä pitsiset ”kokeilusukat” Novitan sukkalehdestä löytämäni pitsineuleen ohjeella. Sain siis pitsi-inspiraation sieltä. Mutta en aloittanut kärjestä, kuten ohje neuvoi, liian vaikeaa vielä tässä vaiheessa tällaiselle ”sukkanoviisille”, joten aloitin varresta, ja päätin aluksi tehdä 10 krs 1 o 1 n –joustetta.
Pitsineule ei ollut kovin vaikea toteuttaa, eteni reippaasti ja sain sukat melko nopeasti valmiiksi. Näihin päätin tehdä sileän pohjan ja säteittäisen kärkikavennuksen puikon viimeisillä silmukoilla. Pitsineule on yllättävän pehmeää ja joustavaa. Elleivät ole ulkokengissä mukavat, sain taas aikaan mielenkiintoiset kotisukat. Itse olen v altavan tyytyväinen kokeiluuni. Sain aikaan sukat, vaikka lankaa oli vähän ja riitti nippanappa näihin sukkiin. Varret jäivät aika lyhyiksi.

Tätä kirjoittaessa olen aloittanut metsänvihreästä Nalle –langasta ”luonnonystävän” villasukat. Ne ovat hyvin yksinkertaiset palmikkosukat, joissa molemmissa sivuissa kulkee 1 harvakseen letitetty palmikko, muuten takana 2o 2 n joustetta ja edessä sileää oikeaa. Sopivat paremmin ulkoilujalkineisiin?

Alkuvuoden saippuat nyt kypsiä!

Innostuin alkuvuonna 2012 tekemään taas kotisaippuaa. Käytin tällä kertaa paljon palmuöljyä, koska onnistuin hankkimaan sitä ison ämpärillisen edullisesti. palmuöljy tulee juoksevista kasviöljyistä ilmeisesti litrarhinnaltaan edullisimmaksi tähän harrastukseen käytettävistä öljyistä. Mukavan pehmeitä saippuoita niistä syntyi. Olen tyytyväinen tähän materiaaliin saippuamassan juoksevana öljynä.

Appelsiininmehu-sitruunanmehu-hunaja -saippuasta tuli yllättävän tumma, taisin laittaa hunajan hetkeä liian aikaisin ja kuumeni ehkä hiukan liikaa. Mutta ihan mukavantuntuista ja sopivan vaahtoavaa saippuaa se kuitenkin on käytettynä.

Jukurtti -saippuasta taas tuli aika vaalea,kauniin hennon kellertävää ja pehmeän tuntuista, koko kehon saippuaa. Olen aina pitänyt näistä maitoa sisältävistä saippuoista, vuohenmaito on oma suosikkini. Tässä sitä ei ole, mutta lehmänmaidosta tehtyä jukurttia siis. Hmm, massa näyttää "syötävänhyvältä".

Minulla oli runsaasti klementiinejä, joten päätin puristaa niistä mehun ja käyttää nesteenä saippuamassassa. Väri jäi yllättävän vaaleaksi ja pehmeäksi. Hedelmämehun hyväätekevät ainekset iholle toivottavasti säilyivät?

Ajattelin kokeilla miten hapahko créme fraïche eli ranskankerma toimii saippuamassassa. Yllättävän hyvin! Aluksi näytti siltä, ettei massa kiisselöidy sitten millään, mutta ihmeekseni massa olikin jähmettynyt muoteissa jo kahdessa tunnissa ja saatoin kumota saippuat hyvin pian kypsymään. Sekoitin massaan kourallisen kuivattua minttua, jonka vaikutusta jään tutkailemaan saippuaa käyttäessäni.

Tämän saippuan väri tuli kaikista kokeilemistani tummimmaksi, ehkä mintunlehden hiutaleet kuumenivat massassa ja aiheuttavat siten ruskean värin? Niin kuivatut kasvinosat yleensä reagoivat lipeän kuumentaessa massaa.

Vähälaktoosinen kuohukerma, kauraryynit ja hienoksi rouhitut mantelilastut antavat tekstuurin seuraavalle saippualle, jonka pinta on karhea ja kuitenkin kermaisen hellä ja pehmeä. Ehdottomasti suosikkini kaikista näistä tammikuun 2012 kokeiluista.

Ostin ison pakkauksen soijajukurttia ja siihen tutustuessani päätin kokeilla myös sitä saippuamassaan. Olen aiemmin käyttänyt soijamaitoa toiseen massaan ja silloin onnistuin mielestäni oikein hyvin, siksi uskalsin ryhtyä kokeiluun. Tuloksena syntyi hyvin vaalea, kiinteä ja houkutteleva saippuamassa. Karheutta ja hyviä, hoitavia öljyjä massaan tulee myös kookoshiutaleista, joita laitoin muutaman ruokalusikallisen mukaan.

Sain aikaan tammikuulla 2012 taas kymmeniä ihania saippuoita lahjoiksi, tuliaisiksi ja omaan käyttöön.  Olen oikein tyytyväinen arabeski- ja kotiloaiheisiin uusiin saippuamuotteihini. Ne tavallaan jo maksoivat itsensä takaisin siinä mielihyvässä, jota koin irrotellessani nopeasti kovettuneet saippuat niistä pikavauhtia, ehjinä ja kokonaisina. Ovat juuri oikeanlaista ainetta ja jälki on kuin kaupasta ostetuissa saippuoissa. Ei enää mitään leikattuja maitopurkkisaippuoita ja sekalaisten pienten jukurttipurkkien pohjalta kaivettuja kokkareita! Minä en niihin tykästynyt. Toki niidenkin käyttö olisi uusiokäyttöä, ja sillä tavalla ekoteko ja puolusteltavissa, mutta saippuat eivät tulleet niissä nättejä ja usein eivät edes olleet mukavanmuotoisia/ käteensopivia. Odottelen seuraavaa saippuatekobuumiani, joka tulee ehkä toukokuulla, kun luonto alkaa tarjota lisukkeita massaan!
Hyvää mieltä saippuantekoon ja nautinnollisia suihku-, kylpy- ja saunahetkiä ihanien kotisaippuoiden turvallisessa ja vähätuoksuisessa maailmassa! :)

Sukkia, sukkia, miljoonia sukkia!

Ei nyt sentään ihan miljoonia sukkia, mutta melkoinen määrä on yhdelle ihmiselle kertynyt, yli 30 paria villasukkia, jotka ovat kaikki Nalle-langasta pienillä sukkapuikoilla neulottuja, ja kaikki lähes samalla perinteisellä (eteläpohjalaisella) mallilla tuotettuja. Kokoelmasta on 80-v. äitini pitänyt huolta ja kartuttanut sitä joka vuosi 3-5 parilla uusia. Mummo on viimeisen vuosikymmenen ajan ollut varsinainen sukkatehdas. Kaikki lähisukumme on saanut nauttia pehmeistä lahjapaketeista.
Jouluna 2011 tuli mieleeni, kun katselin neulelankojen alennuslaaria kaupassa: "osaisinko minä sukista mallia katselemalla tuottaa samanlaisia käyttösukkia"? Olisiko minusta, nivelrikkoisesta vasemmasta ranteestani huolimatta, neulomaan yhtä kelpoisia sukkia? Ei muuta kuin kokeilemaan. Tässä ensimmäisen sukkaparin vaiheita:
-loin 16 s puikolle, kuten kaikissa minulle tehdyissä sukkapareissa näkyi olevan. Neuloin 2o, 2n -joustinta suljettuna neuleena n. 15 cm verran varsiksi. Löysin vain vaaleanpunaista lankaa raidoiksi, vähän jää pliisuksi raitaefekti...mutta kuulemma raitalankoja kertyy pikkuhiljaa ja sitten on varaa mistä valita :)  Neuloin puolipatenttia kantapääksi, mutta äitini vahvistetuissa kantapäissä olikin silmukannosto tehty aina nurjalla puolella, minä nostin oikealla, ero on selvä, mutta ei haitanne sukkaa käytettäessä. Kantapään kavennukset olivat hankalia, täytynee opetella sellaiset kavennukset, joista ei jää lankaa pinnalle kulumaan. Tein parhaani mukaan kavenukset, ja yritin ottaa oppia mallisukista.

Jippii, sitten pääsin jo kärkeen asti ja pikkuvarvas peittyi, päätin tehdä sellaisen sädekavennuksen, että puikon alussa neuloisin 2 o yhteen ja sama puikon keskellä. Äitini neuloo useimmiten vain puikon viimeiset 2 o yhteen. eroa on kärjen suippoudessa. Minun kärjestäni tuli pyöreämpi ja tylpempi. Onko sillä mitään eroa käytössä? En tiedä, kun en ole näitä vihreitä sukkia vielä käyttänyt. Tein molemmat sukat samanaikaisesti, molempiin sama vaihe valmiiksi ja sitten vasta eteenpäin. (Muuten olisikin syntynyt ehkä vain yksi sukka ... :/ )

Tässä ensimmäinen vuosikymmeniin neulomani käyttösukka. En olisi uskonut, että minäkin saan aikaan tällaisen ihan oikean käytettävän, toimivan, arkisen villasukan.

Jääkö tämä sukkatehtailu nyt tähän? Ei, vaikka kauhea urakka tuo sukanneulominen on, vie lähes 2 viikkoa minun jäykällä vasemmalla ranteellani. Olen tällä hetkellä vaaleanpunaisessa sukkaparissa tehnyt molempiin jo vahvistetut kantapäät ja tekemässä jälkimmäiseen sukkaan kavennusta kantapään jälkeen ennen jalkapohjaa. Toinen sukka tuli eilen illalla elokuvaa katsellessa jo valmiiksi, langat vain on vielä pääteltävä.

Varsiin tein 16 s puikolla 2o, 2n -joustinta 15 kerrosta, sitten sydänaiheisen kuvion oikeaa neuletta luonnonvalkoisella Nalle -langalla (Idea sydämiin Novitan sukkalehdestä 4,95 e, jossa sitä on käytetty hiukan eri tavalla) ja taas samaa joustinta hieman lyhyemmät varret kuin vihreissä sukissa. Nyt muistin tehdä silmukannoston nurjalla puolella. Tosiaan, heti tuli sileämpi kantapää! Kokeilin sukkaa jalkaan ja varren muhkurainen kirjoneule ei ollenkaan ollut muhkurainen jalassa. oikein näpsäkät sukat vaikka varsi onkin lyhyempi, mihin minut on vuosien varrella totutettu...:) Iloa kaikille sukantekoon!

Villapaita pikkukoiralle, yorkie, chihuahua jne. tai pentu

Sain juuri valmiiksi ihanan kolmivärisen neuleen pikkukoiralle. Uskalsin yhdistää voimakkaita värejä ja luoda raidallisen palmikkoneuleen. Minusta siitä tuli hyvin urheilullinen ja sopisi punaisista raidoista huolimatta (?) poikakoiralle. Tein hiha-aukkoihinkin punaiset resorit, että näyttäisi pirteltä. Koko komeus oli suht helppo toteuttaa. Sain ohjeeseen englantilaisesta lemmikkineulekirjasta pohjaa mittasuhteisiin ja etäisyyksiin. Tuo poikakoirien "töpseli" kun aina pitää ottaa huomioon vaatetuksessa. Seitsemän veljestä -lanka on helppoa neuloa ja jälki tulee ylellisen pehmeää. Hiukkasen beigeä Cotonelle -lankaa tuomaan vaihtelua ja yllätystä värimaailmaan. Tykkään neuloa palmikoita, tässä niitä on vierivieressä ja välissä vain 2 nurjaa silmukkaa, vatsan alla 1o, 1 n -joustetta kuten taitettavassa kauluksessakin ja takareunan jousteessa. Laitoin tämän myyntiin nettihuutokauppaan. Jos sattuisi jotain pienen koiran/ pennun omistajaa kiinnostamaan. Ihan syhyävät sormet aloittaa uusi neule :)

Koiranneuleita - puikoilla pykättyä

Vuosiin en ole neulonut mitään puikoilla. Nyt iski hurja kutina luoda langasta jotain. Minua eivät kiinnosta tällä erää villapitojen, huivien tai myssyjen neulominen itselle tai perheenjäsenille (vielä). Innostuin koiruleitten villapaidoista. Raukat palelevat nyt kun lunta vihdoin saatiin eteläänkin. Kävin lemmikkitarvikekaupassa ja hain netistä villaneuleitten kuvia ja hintaa ja huh, eipä mikään ihme, etää neuleita ei koirilla kovin paljon näe! Onneksi kirjastosta löytyy täälläkin 4 helposti saatavilla olevaa neulekirjaa, joista silmukka- ja kerrosmäärää hiukan muuntamalla saa muokattua mitä mainiompia neuleita erikokoisille koirille. Valitsin ensimmäiseksi neulelangakseni punaisen 7-veljestä langan. Se on konepestävää villalankaa, joten koiran omistajan ei tarvitse hirveästi hermostua, jos nelijalkainen päättääkin kieriskellä mutalammikossa kesken ulkoilulenkin. Neule pesuun vaan! Sitäpaitsi olen aivan varma, että fiksu koira ymmärtää kuinka ihana on lämmittävä neule pakkasella, varsinkin kun ensin antaa koiran tajuta oven ulkopuolella, että hui! täällä on kylmä ja vasta sitten pukee neuleen sen päälle! Helpottaa taatusti neuleeseen sopeutumista :D

Päättelin, että pintaneuleista joustinneule olisi käytännöllisin, siksi tein ensimmäiseksi sellaisen neuleen. Joustin venyy ja joustaa eläimen liikumisen mukaan, on napakkaa ja mukautuu. Ei tule koiralle hiertymiä jostain kireästä kureliivineuleesta :) Sitten iski palmikkoneuleen tuottamisen vimma ja teinkin niitä pari kappaletta heti. Naapurin mummo ihastui niihin ja kaappasi ne miniänsä koirille joululahjoiksi. Tervelemenoa Helsingin seudulle kahdelle poika-chihuahualle! Toivottavasti sopivat niille söpöläisille! Tässä kuvat niistä kahdesta neuleesta:

 
Oikeanpuoleisen valotus muuttui kellertävämmäksi kuin se oikeasti on. Johtuu varmaan huonosta valaistuksesta kuvanottohetkellä.


Palmikkoneuletta oli oikein mielenkiintoista toteuttaa pitkästä aikaa. Muistaakseni olen neulonut sitä viimeksi joskus 90-luvulla. Mutta se on aina kaunista ja ylellisen näköistä.

Ei koirienneule-villitykseni tuohon loppunut. Laitoin nettihuutokauppaan myyntiin neuleita, ensimmäiseksi myin sen neuleen, johon olin sommitellut leveitä ja mehukkaita boucleeraitoja beigesta Cotonelle -langasta ja aloittanut ja lopettanut neuleen punaisella 7-veljestä langalla. Neule lähti tyttö-havananpapillonille, jolle neuleen mitat omistajan mukaan sopivat. (Pidin siitä eniten kaikista neuleista juuri tuon raitamallin rohkeuden ja neuleen pintatuntuman takia.)




Vahinko vain, tätä lankaa ei minulla enää ole, mutta punaisesta ja vihreästä 7-veljeksestä saa syntymään lähes yhtä kauniita käyttöneuleita. Minulla on niitä myynnissä Huutiksessa nimimerkillä ManfuPee ja Torilla myös.

 
Tämä neule ei ole pullukkakoiralle, se vain ei veny tai jousta yhtä paljon kuin edellä olleet palmikkoneuleet ja joustinneule.On kaksinkertaista helmineuletta eli siis ruutuneuletta, selässä isompi shakkiruutukuvio.

 
Tämä vihreä, yksinkertainen villaneule pelkkää 1o1n -joustinta on minusta sporttisempi ja maskuliinisempi malli kuin palmikkoneuleet. Tässäkin yritin ajatella mahanalusen toimivuutta, ettei tulisi liian pitkä ja että säilyisi kuivana ahkerilla merkkauskierroksilla :D

 
Tämä on viimeisin 7-veljestä langasta neulottu palmikkoneuleeni. Neule on tosi pienelle koiralle tai pennulle sopiva. Nyt neuloin muuten palmikkokuviota, paitsi mahan alle tein 1o1n -joustinta. Tässäkin reunustin vielä virkkaamalla kiinteitä silmukoita sekä tassujen aukot, että peräpään reunan, että kestäisi touhut paremmin. Mitään pureskeluahan neuleet eivät kuitenkaan kestä, vaikka kuinka olisivat reunavahvistettuja :)

Mitä seuraavaksi? No, lainasin juuri pintaneulemalleja täynnä olevan kirjan paikkakuntani kirjastosta. Siinä oli tosi hienoja malleja, joita voisi ajatella koiranneuleisiin. Sormet oikein syhyävät toteuttamaan jotain herkullista pintaneuletta esim. vaaleanpunaisella Nalle -langalla, jotain ohuempaa ja tyttömäisempää kuin nuo paksut talvineuleet, mutta silti yhtä helppohoitoista ja konepestävää... Miksi koiranneuleen tulisi olla vain pelkkää oikeaa eli sileää neuletta? Sellaisia neuleita on jatkuvasti esillä Huutiksessa. Tunnen itse haastetta luoda koiralle jotain kaunista ja uniikkia käyttöneuletta, onhan ihmisilläkin upeita neuleita, miksei siis koirallakin, jos se kulkee ja on näkyvästi omistajansa kanssa joka puolella ostoksilla, kahviloissa, kadulla, puistoissa jne.?
saippuamamma