Päättelin, että pintaneuleista joustinneule olisi käytännöllisin, siksi tein ensimmäiseksi sellaisen neuleen. Joustin venyy ja joustaa eläimen liikumisen mukaan, on napakkaa ja mukautuu. Ei tule koiralle hiertymiä jostain kireästä kureliivineuleesta :) Sitten iski palmikkoneuleen tuottamisen vimma ja teinkin niitä pari kappaletta heti. Naapurin mummo ihastui niihin ja kaappasi ne miniänsä koirille joululahjoiksi. Tervelemenoa Helsingin seudulle kahdelle poika-chihuahualle! Toivottavasti sopivat niille söpöläisille! Tässä kuvat niistä kahdesta neuleesta:
Oikeanpuoleisen valotus muuttui kellertävämmäksi kuin se oikeasti on. Johtuu varmaan huonosta valaistuksesta kuvanottohetkellä.
Palmikkoneuletta oli oikein mielenkiintoista toteuttaa pitkästä aikaa. Muistaakseni olen neulonut sitä viimeksi joskus 90-luvulla. Mutta se on aina kaunista ja ylellisen näköistä.
Ei koirienneule-villitykseni tuohon loppunut. Laitoin nettihuutokauppaan myyntiin neuleita, ensimmäiseksi myin sen neuleen, johon olin sommitellut leveitä ja mehukkaita boucleeraitoja beigesta Cotonelle -langasta ja aloittanut ja lopettanut neuleen punaisella 7-veljestä langalla. Neule lähti tyttö-havananpapillonille, jolle neuleen mitat omistajan mukaan sopivat. (Pidin siitä eniten kaikista neuleista juuri tuon raitamallin rohkeuden ja neuleen pintatuntuman takia.)
Vahinko vain, tätä lankaa ei minulla enää ole, mutta punaisesta ja vihreästä 7-veljeksestä saa syntymään lähes yhtä kauniita käyttöneuleita. Minulla on niitä myynnissä Huutiksessa nimimerkillä ManfuPee ja Torilla myös.